Artikulaatioelimistö vastaa siitä, että vokaalit ja konsonantit kuulostavat sellaiselta kuin ne ihmiskorvaan puheessa ja laulussa kuulostavat. Äänihuulivärähtelyn synnyttämä ääni ei itsessään edusta mitään tiettyä vokaalia (paitsi ns. neutraalia vokaalia). Se saa kullekkin vokaalille ominaisen sävynsä vasta ääntöväylässä resonanssi-ilmiön vaikutuksesta. Siihen, mikä vokaalisävy resonanssin vaikutuksesta syntyy, vaikuttaa kielen, leuan ja huulten asento. Esimerkiksi suomen kielen vokaalissa /a/ on kieli kohtuullisen alhaalla ja takana suun ollessa varsin avoimena. Kun huulet tuodaan hieman suppuun ja kieltä nostetaan ylöspäin, muuttuu sävy vokaalin /u/ suuntaan. Kieli, huulet ja leuka vaikuttavat siis asennollaan ääntöväylän muotoon, sen akustisiin ominaisuuksiin ja näin ollen siihen, mikä vokaali äännössä syntyy. Kielen, leuan ja huulten on pystyttävä laulussa liikkumaan ketterästi asennosta toiseen. Jos niitä liikuttavat lihakset eivät toimi kunnolla, joutuu laulaja tekemään ylimääräistä työtä saavuttaakseen vaadittavat artikulaatioasetukset. Ylimääräisestä työstä ja ponnistelusta seuraa hallitsematonta lihasjännitystä, mikä vaikeuttaa ääntöä huomattavasti ja tekee siitä puristeisen kuuloista. Kielen, leuan ja huulten toimintaa voidaan parantaa erilaisten harjoitusten avulla. Harjoituksilla niiden liikkeisiin saadaan nopeutta ja tarkkuutta. Oikeanlaisella harjoittelulla jumissa olevat lihakset alkavat rentoutumaan ja heikot lihakset vahvistumaan.
Eri vokaalit omaavat hieman erilaisia akustisia ominaisuuksia, mikä tarkoittaa sitä, että jokaisella vokaalilla on omat rajoitteensa ja vahvuutensa. Tämä johtuu siitä, että resonanssi vaikuttaa vokaalien muodostumisen lisäksi myös muihin ääntöön liittyviin asioihin kuten esimerkiksi äänihuulivärähtelyyn. Äännön tehoa voidaankin laulussa usein lisätä muokkaamalla vokaalia hieman erisävyiseksi. Muokkaamisesta voi olla apua esimerkiksi korkeita säveliä laulettaessa.
Vokaalien ja niiden eri vivahteiden ääntäminen vaatii tarkkaa asetusten hallintaa. Asetusten harjoittelussa on tärkeää hyödyntää sekä tunto että kuuloaistia. Tuntoaistin avulla hahmotetaan kielen, leuan ja huulten asentoa. Kuuloaistin avulla havainnoidaan syntyvää vokaalisävyä. Opittu asia sisäistetään näin ollen kahta eri oppimiskanavaa käyttäen, jolloin oppiminen tehostuu.