Tekijä: admin

Optimaalinen äänenkäyttö

Palaa Vokoblogiin

Tämän artikkelin on kirjoittanut laulunopettaja / äänentutkija Tua Hakanpää. Tutustu Tuan toimintaan tarkemmin osoitteesta www.tuahakanpaa.info

Optimaalisella äänenkäytöllä tarkoitetaan äänen taitavaa ja tilanteen vaatimusten mukaista käyttöä niin, ettei ääni rasitu liikaa. Äänen optimaaliseen käyttöön liittyy nykykäsityksen mukaan seuraavat 7 ehtoa:

  • Äänentuottoon osallistuvilla anatomisilla osilla (kuten kurkunpää, rintakehä, leuka, kieli jne.) on äänenkäyttäjä-spesifinen tasapainotila, joka voidaan usein optimoida äänentuottoon
  • Tämä tasapainotila ei koskaan saisi olla ääriasennossa niin että se sallii liikkeen (tasapaino) tilasta vain yhteen suuntaan
  • Optimaalisen äänenkäytön löytämiseksi on etsittävä äänentuottomekanismista sellaiset (yksilölliset) tasapainotilojen yhdistelmät, joiden avulla ääni saadaan toimimaan mahdollisimman tehokkaasti
  • Äänentuottoon liittyy luonnollisena osana värähtelevä liike tasapainotilan ympärillä. Taloudellinen ja tehokas ääni käyttää hyväksi biomekaanisia ja akustisia värähtelyliikkeitä (resonansseja) välttääkseen lihasten kuormittumista
  • Kantoaaltomodulaation periaatteiden mukaisesti ääntä tulisi harjoittaa värähtelyominaisuuksien mukaan siten, että ääniaaltoa vähiten turmelevat asetukset tulisi omaksua ensin; vokaalit & prosodiikka – soinnilliset konsonantit – soinnittomat konsonantit
  • Muutosprosessin tulisi olla samankaltainen kuin lapsilla äänen kehityksen vaiheessa: autonomisten refleksisten toimintojen ja säädeltävien toimintojen mukauttamista
  • Äänenkäytön opiskelu tapahtuu ensisijaisesti havainto-motorisena oppimisena (Titze 2012)

Ääni on yhtä yksilöllinen kuin sormenjälki. Oma ääni pitää opetella tuntemaan, jotta sen käyttöä olisi mahdollista optimoida. Äänenlaatua parannettaessa on hyvä omaksua tiettyjä rutiineja kuten lämmittely- ja palautteluharjoitukset, jotka auttavat äänentuottolihaksistoa pysymään kunnossa. Tutkimuksessa on myös saatu viitteitä siitä, että äänenavausta rutiinisesti tekevillä äänenavaus auttaa ääntä pysymään kunnossa ja soimaan heleämmin. Vastaavasti ihmisillä, jotka eivät tavallisesti äänenavausta tee tätä vaikutusta ei ole niin selkeästi nähtävissä. Taloudellista äänenkäyttöä on syytä harjoitella myös arkielämässä. Taloudellinen äänenkäyttö ei siirry osaksi arkipuhetta, ellei sitä sinne varta vasten siirrä. Samalla tavalla erinomaisen laulutekniikan omaava henkilö saattaa laulaa kuin enkeli, mutta puhua kuin varis, vaikka äänentuoton fyysiset periaatteet toimivat tismalleen samalla tavalla puheessa ja laulussa. Hyvä laulutekniikka on kuitenkin kohtalaisen vaivattomasti siirrettävissä puheeseen ja hyvä puhetekniikka lauluun. Tekniikan integroiminen täytyy vaan tehdä tietoisesti ja mahdollisesti siinä voisi myös käyttää puhe- tai lauluopettajan apua asioita nopeuttamaan.

Äänianatomia ja äänifysiologia

Palaa Vokoblogiin

Tämän artikkelin on kirjoittanut laulunopettaja / äänentutkija Tua Hakanpää. Tutustu Tuan toimintaan tarkemmin osoitteesta www.tuahakanpaa.info

Äänianatomialla tarkoitetaan äänentuottoon osallistuvien luitten, lihasten, sidekudosten, rustojen ja jänteiden muotoa ja rakennetta sekä näitten suhdetta toisiinsa. Äänifysiologialla taas tarkoitetaan näitten rakenteiden toimintaa ja liikeratoja sekä pyrkimystä hahmottaa kehon toimintaa kokonaisuutena.

Äänentuoton voi karkeasti jakaa kolmeen peruspalikkaan, jotka ovat:

1) Äänen energia – ilma – hengitys

2) Äänilähde – kurkunpää ja äänihuulet

3) Äänen muokkaus – Ääntöväylän onkaloiden muokkaus, resonanssi ja artikulaatio.

Ääni, jonka korva havaitsee, on ilmanpaineen vaihtelua. Ääni liikkuu siis ilmassa kompleksisena paineaaltona, jonka amplitudia (voimakkuus) ja frekvenssiä (taajuus) ihminen pystyy säätelemään muokkaamalla kehon toimintoja toivotun laisen äänen suunnassa. Hengitys on äänen bensa. Riittävä energiantuotanto on äänen kuuluvaksi saattamisen kannalta ehdoton edellytys. Jotta hengitys onnistuu näppärästi, tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti on syytä kiinnittää huomiota asentoon, vatsan-, selän- ja lantionpohjan lihasten toimintaan, rintakehään ja pallean, suun, nenän ja kurkun toiminnan vapauteen. Hengityksessä suositaan kokonaisvaltaista hengitystä, jossa koko hengityselimistö on käytössä.  Happea otetaan siten, että pieneen asiaan riittää pieni hengitys ja pitkään fraasiin hengitetään enemmän, jotta asia saadaan esitettyä yhdellä uloshengitettävällä ilmapatsaalla. Hapenottoa voi myös rytmittää siten, että pitää asiasisällönkannalta tärkeää asiaa ennen nk. dramaattisen hengityspaussin.

Ääni ts. ilmanpaineen vaihtelut tehdään kurkunpäässä sijaitsevien äänihuulten muotoa ja avautumis/sulkeutumis tiheyttä muuttamalla. Äänihuulet ovat viidestä eri kudosmateriaalista muodostuneet poimut, joista ainoastaan alin osa (kilpirusto-kannurustolihas) liikkuu suoraan lihastyöllä. Päällimmäiset kerrokset liikkuvat välillisen lihastyön, sekä fysiikan lakien (Bernoullin efekti – virtausmallit) yhteistoiminnan tuloksena. Ääniaallon frekvenssiä ja amplitudia voi muokata äänihuulitasolla pidentämällä tai typistämällä äänihuulia, laskemalla ja nostamalla kurkunpäätä käyttäen kurkunpään ulkoisia lihaksia, sekä kiristämällä tai löysentämällä kurkunpään sisäisten lihasten toimintaa, jolloin ääneen syntyy enemmän tai vähemmän hälyä ja jolloin ääni voi olla enemmän tai vähemmän puristeinen tai vuotava. Äänilähteestä erkaneva ääni on kuitenkin vielä vain pörinää ja mahdollisia taajuuden ja voimakkuuden vaihteluita. Puheäänteiksi, vokaaleiksi ja konsonanteiksi se muokataan vasta ääntöväylässä.

Äänen muokkaus tapahtuu ääntöväylässä, jossa ääntöväylän onkaloiden pehmytkudoksia liikuttelemalla ilmapatsaan muotoa edelleen jalostetaan puheen tai laulun suunnassa. Ääntöväylässä etenkin äänen voimakkuutta on mahdollista muokata keskeisellä tavalla avaamalla äänen ulostuloaukkoa ja tiivistämällä nielun seinämien kudoksia. Äänen taajuutta pystyy niin ikään muokkaamaan vielä ääntöväylässäkin, joskaan ei samalla tavoin kuin äänihuulitasolla. Ääntöväylässä äänentaajuus muuttuu mikrointervallitasolla kurkunpään ja huulten välistä tilaa pidentämällä tai typistämällä. Ääntöväylän keskeisin rooli liittyy kuitenkin vokaalien ja konsonanttien muodostamiseen. Asettamalla äänihuulista ulospäin pyrkivälle äänipatsaalle erilaisia esteitä ja reittejä suu- ja nenäonteloiden muotoja muuttamalla ääneen saadaan puheäänteiksi tunnistettavia elementtejä. Puheäänteet tunnistetaan sekä formanttitaajuuksien suhteiden mukaan, että erilaisista hälyäänteistä.

Hengitystekniikka laulussa

Tämän artikkelin on kirjoittanut laulunopettaja Tero Ikävalko. Alkuperäinen artikkeli sekä muita hyödyllisiä lauluun liittyviä artikkeleja on luettavissa Teron sivuilta: www.teroikavalko.fi

Hengitystekniikka on monien laulunopettajien yksi tärkeimpänä pitämistä laulutekniikan osa-alueista, mutta miksi?

Perusteluja tutkimuksista:

  • Sisäänhengityksessä pallean laskeutuessa alaspäin laskeutuu myös henkitorvi kohdistaen kurkunpäähän alaspäin suuntautuvaa vetoa (Macklin 1925). Tällä on teoriassa positiivinen vaikutus ääneen.
  • Keuhkotilavuus vaikuttaa äänihuulisulkuun äännön aikana tyypillisesti siten, että mitä suurempi keuhkotilavuus on, sitä etäämmällä äänihuulet ovat toisistaan äännön aikana (Iwarsson ym. 1998). Hengitys vaikuttaa siis äänen laatuun.
  •  Keuhkotilavuus vaikuttaa kurkunpään korkeuteen äännön aikana (Iwarsson & Sundberg 1998). Hengitys vaikuttaa siis äänen sävyyn ja ääntöväylän akustiikkaan.
  • Keuhkotilavuuden kasvu ja pallean laskeutuminen saavat henkitorven laskun myötä mekaanisesti aikaan äänihuulten kiinnityskohtien lähentymisen ja näin ollen äänihuulikudoksen löystymisen ja muutoksen sävelkorkeudessa (Sundberg, Leanderson & von Euler 1988).
  • Hengitystapa vaikuttaa kehon asentoon ja näin ollen esimerkiksi kurkunpään korkeuteen (Iwarsson 2001).

  Tyypillisiä laulupedagogiikan piiriin kuuluvia ajatuksia:

  •  Sisäänhengitys valmistaa kehon ääntöä varten.
  •  Sisäänhengitys rentouttaa ja avaa kurkkua.
  • Pallean laskeutuessa sisäänhengityksen aikana alaspäin, saadaan uloshengityksen kontrolliin käyttöön lihaksia, jotka ovat kauempana kurkunpäästä. Näin hyvä hengitystekniikka vähentää kurkunpäähän säteileviä lihasjännityksiä.
  • Pallean laskeutuminen laskee kurkunpäätä, mikä vaikuttaa äänen sävyyn ja käyttäytymiseen. Tämä on joskus toivottava asetus, mutta ei aina. 

Jokaisen keho on yksilöllinen. Toisella saattaa toimia paremmin hieman erilainen hengitystapa kuin jollain toisella. Hyvänä lähtökohtana on ns. perushengitystekniikkaa, joka pyrkii hyödyntämään koko hengityselimistöä rennolla tavalla. Ajatuksena on, että hengitys on ääntöjen välissä tapahtuva rentoutus, joka pitää huolen siitä, että ylimääräistä jännitystä ei pääse kertymään kurkun alueelle.Sisäänhengityksen aikana sisäänhengityslihakset aktivoituvat ja laajentavat rintaonteloa ja näin ollen keuhkojen tilavuutta. Sen seurauksena ilmaa alkaa virtaamaan keuhkoihin. Uloshengityksessä uloshengityslihakset aktivoituvat ja pienentävät keuhko-ontelon tilavuutta, jonka seurauksena ilmaa poistuu keuhkoista. Sekä sisään- että uloshengityksessä vaikuttaa myös keuhkoja ympäröivien rakenteiden elastisuus, jonka johdosta usein uloshengityksen alussa ei tarvita lihastyötä, koska laajentunut rintaontelo pyrkii automaattisesti palautumaan takaisin tasapainotilaansa.Tärkeimmät sisäänhengityslihakset ovat pallea ja uloimmat kylkivälilihakset. Tärkeimmät uloshengityslihakset ovat vatsalihakset ja sisemmät kylkivälilihakset. Sisäänhengityksessä uloimmat kylkivälilihakset laajentavat keuhkoja vaakatasossa ja pallea alaspäin. Kylkivälilihakset sijaitsevat nimensä mukaisesti kylkiluiden välissä. Pallea kiinnittyy alimpiin kylkiluihin, selkärankaan ja selän puolelta niinkin alas kuin lantioon asti. Aktivoituessaan se painaa vatsaonteloa kasaan tehden tilaa keuhkoille.Kokonaisvaltaisessa perushengityksessä pyritään siihen, että sisäänhengityksellä keuhko-ontelo laajenee sekä vaakatasossa että pystytasossa alaspäin. Vaakatason laajeneminen näkyy kylkien liikkumisena ja rintakehän leviämisenä. Alaspäin laajeneminen näkyy kevyenä vatsan, alaselän ja alakylkien ulospäin liikkumisena.  Näistä vatsan ulospäin työntyminen on yleensä selkeimmin nähtävissä, mutta hengitys on tärkeä aistia myös selän puolella ja alakyljissä.Tarkemman hengitysmekanismin ja hengityslihaksiston kuvauksen tarjoaa mm. Laukkanen ja Leino (1999), Titze (2000) ja Koistinen (2003).

LÄHTEET:

  1. Iwarsson, J., 2001. Effects of inhalatory abdominal wall movement on vertical laryngeal position during phonation. Journal of Voice, 15(3), pp.384–394.
  2. Iwarsson, J. & Sundberg, J., 1998. Effects of lung volume on vertical larynx position during phonation. Journal of Voice, 12(2), pp.159–165.
  3. Iwarsson, J., Thomasson, M. & Sundberg, J., 1998. Effects of lung volume on the glottal voice source. Journal of voice : official journal of the Voice Foundation, 12(4), pp.424–33.
  4. Koistinen, M., 2003. Tunne kehosi, vapauta äänesi: äänitimpurin käsikirja ; käytännönläheinen opas laulajille, kuorolaisille, kuoronjohtajille ja kaikille oman äänensä vapauttamisesta ja kehittämisestä kiinnostuneille, Sulasol.
  5. Laukkanen, A.M. & Leino, T., 1999. Ihmeellinen ihmisääni: äänenkäytön ja puhetekniikan perusteet, arviointi, mittaaminen ja kehittäminen, Gaudeamus.
  6. Macklin, C.C., 1925. X-ray studies on bronchial movements. American Journal of Anatomy, 35(2), pp.303–329.
  7. Sundberg, J. and Leanderson, R. and von Euler, C., 1988. Activity relationship between diaphragm and cricothyroid muscles. STL-QPSR, 29(2-3), 83–91.
  8. Titze, I.R., 2000. Principles of voice production, Iowa City: National Center for Voice and Speech.

Artikulaatio laulussa

Tämän artikkelin on kirjoittanut laulunopettaja Tero Ikävalko. Alkuperäinen artikkeli sekä muita hyödyllisiä lauluun liittyviä artikkeleja on luettavissa Teron sivuilta: www.teroikavalko.fi

Artikulaatioelimistö vastaa siitä, että vokaalit ja konsonantit kuulostavat sellaiselta kuin ne ihmiskorvaan puheessa ja laulussa kuulostavat. Äänihuulivärähtelyn synnyttämä ääni ei itsessään edusta mitään tiettyä vokaalia (paitsi ns. neutraalia vokaalia). Se saa kullekkin vokaalille ominaisen sävynsä vasta ääntöväylässä resonanssi-ilmiön vaikutuksesta. Siihen, mikä vokaalisävy resonanssin vaikutuksesta syntyy, vaikuttaa kielen, leuan ja huulten asento. Esimerkiksi suomen kielen vokaalissa /a/ on kieli kohtuullisen alhaalla ja takana suun ollessa varsin avoimena. Kun huulet tuodaan hieman suppuun ja kieltä nostetaan ylöspäin, muuttuu sävy vokaalin /u/ suuntaan. Kieli, huulet ja leuka vaikuttavat siis asennollaan ääntöväylän muotoon, sen akustisiin ominaisuuksiin ja näin ollen siihen, mikä vokaali äännössä syntyy. Kielen, leuan ja huulten on pystyttävä laulussa liikkumaan ketterästi asennosta toiseen. Jos niitä liikuttavat lihakset eivät toimi kunnolla, joutuu laulaja tekemään ylimääräistä työtä saavuttaakseen vaadittavat artikulaatioasetukset. Ylimääräisestä työstä ja ponnistelusta seuraa hallitsematonta lihasjännitystä, mikä vaikeuttaa ääntöä huomattavasti ja tekee siitä puristeisen kuuloista. Kielen, leuan ja huulten toimintaa voidaan parantaa erilaisten harjoitusten avulla. Harjoituksilla niiden liikkeisiin saadaan nopeutta ja tarkkuutta. Oikeanlaisella harjoittelulla jumissa olevat lihakset alkavat rentoutumaan ja heikot lihakset vahvistumaan.

Eri vokaalit omaavat hieman erilaisia akustisia ominaisuuksia, mikä tarkoittaa sitä, että jokaisella vokaalilla on omat rajoitteensa ja vahvuutensa. Tämä johtuu siitä, että resonanssi vaikuttaa vokaalien muodostumisen lisäksi myös muihin ääntöön liittyviin asioihin kuten esimerkiksi äänihuulivärähtelyyn. Äännön tehoa voidaankin laulussa usein lisätä muokkaamalla vokaalia hieman erisävyiseksi. Muokkaamisesta voi olla apua esimerkiksi korkeita säveliä laulettaessa.

Vokaalien ja niiden eri vivahteiden ääntäminen vaatii tarkkaa asetusten hallintaa. Asetusten harjoittelussa on tärkeää hyödyntää sekä tunto että kuuloaistia. Tuntoaistin avulla hahmotetaan kielen, leuan ja huulten asentoa. Kuuloaistin avulla havainnoidaan syntyvää vokaalisävyä. Opittu asia sisäistetään näin ollen kahta eri oppimiskanavaa käyttäen, jolloin oppiminen tehostuu.

Syyskokous ja Fitzmaurice-työpaja 18.11.2017 klo 11

Yhdistyksen syyskokous pidetään lauantaina 18.11.2017 klo 11. Kokouksessa valitaan hallitus ja vahvistetaan toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle 2018. Paikkana on koulutustila Seitsemäs taivas osoitteessa Yliopistonkatu 60 A (7 krs).

Kokouksen jälkeen harkkaillaan Fitzmaurice-työpajassa. Työpajan vetää puhetekniikan ja vokologian jatko-opiskelija Tuuli Nilsson, joka on tehnyt Fitzmaurice-menetelmästä opettajaopinnot. Työpaja on yhdistyksen jäsenille maksuton. Muille kuin jäsenille osallistumismaksu on 10 € ja suoritetaan tasarahalla paikalle tultaessa.

Timo Leinon muistoseminaari 16.9.2016

Timo Leinon muistoseminaari 16.9.2016 klo 12-17.00, Tampereen Yliopisto, Pinni B

Filosofian lisensiaatti Timo Leino (16.5.1936 – 18.1.2014) teki uraauurtavan elämäntyön monipuolisena puhealan vaikuttajana, joka pyrki rohkeasti ja määrätietoisesti kehittämään puhealan koulutusta Suomessa. Hän oli mukana aloittamassa logopedian koulutusta Tampereen yliopistossa 1970-luvulla ja luomassa uutta yliopistollista puheoppi-oppiainetta (joka sittemmin on jakaantunut puheviestinnäksi ja vokologiaksi). Leino oli perustamassa Tampereen yliopistoon Puheopin laitosta, jonka johtajana hän toimi 1974 – 2001. Hän vaikutti aktiivisesti siihen, että Tampereen yliopistoon saatiin sekä puhetekniikan ja vokologian professuuri (2000) että puheviestinnän professuuri (2003).

Timo Leino olisi tänä vuonna täyttänyt 80 vuotta. Muistoseminaarilla kunnioitetaan hänen muistoaan ja luodaan katsaus ajankohtaiseen puheen ja äänen tutkimukseen Tampereen yliopistossa.

OHJELMA

12.00-12.30
Tilaisuuden avaus ja juonto: Tuula-Riitta Välikoski 
Kaj Syrjänen: Katsaus puheopin syntyyn Tampereen yliopistossa

12.30-13.00
Anna-Maija Korpijaakko-Huuhka: Kymmenen vuotta logopediaa Tampereen yliopistossa

13.00-13.15
Runotervehdys: Tampereen yliopiston teatterityön tutkinto-ohjelman opiskelijat

13.15-13.35
Tarja Kukkonen: Kommunikaatiokoulu – Kliinisestä työstä opetus- ja tutkimuskohteeksi

13.35-13.55
Hanna Elo: LENA™ – Alustavia kokemuksia automaattisesta nauhoitetun aineiston analyysista lapsenkielen tutkimuksessa

13.55-14.15
Sonja Alantie: Ennenaikaisina syntyneiden ja täysiaikaisten 5-6 -vuotiaiden suomalaislasten Sammakkokertomusten sisällön erot. Alustavia tuloksia.

14.15-15.00
Kahvitarjoilu ja posterinäyttelyyn tutustuminen

15.00-15.30
Pekka Isotalus: Katsaus puheviestinnän tutkimukseen Tampereen yliopistossa

15.30-15.50
Ira Virtanen: Tuki puheeksi

15.50-16.00
Musiikkitervehdys: Mezzosopraano Maarit Aura, säestys Mika Sihvonen, kitara.

16.00-16.30
Anne-Maria Laukkanen: Katsaus ihmisäänentutkimukseen Tampereen yliopistossa

16.30-16.50
Teija Waaramaa-Mäki-Kulmala: Huonokuuloisten lasten kyky tunnistaa tunteita äänenlaadusta

16.50-17.00
Elisa Lairikko, laulu

Seminaarin päätös.

Tilaisuus on kaikille avoin ja maksuton.

Kahvitarjoilun järjestämistä varten osallistujia pyydetään ilmoittautumaan 12.9. mennessä osoitteeseen Jarvinen.Kati.H@student.uta.fi

Äänen ulottuvuudet – Äänipäivä 16.4.2016 Tampere

Ihmisääni taipuu moneksi, se sisältää erinomaisia leikittelyn mahdollisuuksia. Tampereen äänipäivän teema onkin tänä vuonna ihmisäänen ulottuvuudet. Rap-artisti Silkinpehmee valottaa äänenkäyttöä rap-musiikissa. CVT-laulunopettaja Riikka Hänninen pitää työpajan äänitehosteista, keskiössä säröefekti. Hannele Säteentie rentouttaa kuulijat ja vie heidät meditatiivisen, hoitavan äänen maailmaan. Näyttelijä Karoliina Vanne puhuu roolin äänellisestä rakentamisesta.

Äänipäivän järjestävät Suomen Vokologit ry, Tampereen yliopiston puheen ja äänen tutkimuksen laboratorio sekä logopedian opiskelijat. Juontajina toimivat Pieta Parkkinen ja Maarit Aura.

Aika: 16.4.2016 klo 12:00-15:30
Paikka: Tukkateatteri (Laukontori 12, 33200 Tampere)

Aikataulu:
12:00 Laulunopettaja Riikka Hänninen
13.00-13:40 Äänihoitaja Hannele Säteentie
13:40-14:00 Kahvitarjoilu
14:00-14:30 Näyttelijä Karoliina Vanne
14:30-15:15 Rap-artisti Silkinpehmee

Lisätietoa Maailman äänipäivästä http://world-voice-day.org/