Kategoria: Puhetekniikka

Vokologien vinkit hyvään mikrofonipuheeseen

Palaa Vokoblogiin

Artikkelin on kirjoittanu äänenkäytön ja puhetekniikan kouluttaja Johanna Leskelä (Soiva Coaching). Alkuperäinen artikkeli sekä muuta hyödyllistä tietoa löydät Johannan sivuilta: aanenkaytto.fi

”Mmää mitää mikrofonia tartte, mulla on kuuluva ääni!” –kommentin jälkeen on hyvin vaikeaa kertoa puhujalle, että ääni ei kannakaan ihan takariviin asti.

Äänentoistoa on erittäin suositeltavaa käyttää aina kun se on mahdollista ja erityisesti silloin, jos tila tai taustamelu on suuri. Kun voit puhua normaalilla puhevoimakkuudella, ääntöelimistö ei rasitu turhaan ja voit puhua pidempiä aikoja väsyttämättä ääntäsi. Vaikka tunnet äänesi voimakkaaksi ilman äänentoistoa, yleisössä saattaa aina olla joku huonokuuloinen, jolle äänesi oma voimakkuus ei kuitenkaan riitä.

Mikrofonin käyttö voi tuntua aluksi oudolta ja tekniikkaa on hyvä myös harjoitella. Alle on kerätty lista asioista, joita äänen ammattilaisten mielestä tilanteessa olisi hyvä huomioida.

  1. Älä huuda mikrofoniin.
  2. Jos käytät voimakkaampaa ääntä, lisää etäisyyttä mikrofoniin.
  3. Vältä maiskuttelua (suun voi jättää kevyesti auki lauseiden välissä).
  4. Opettele mikrofonin kuljettamista kädellä pään kääntymisen suuntaan samassa tahdissa.
  5. Kuuntele tai pyydä jotakuta kertomaan, suhiseeko s liian etisenä. Opettele tässä tapauksessa siirtämään kielen kärkeä hieman taaksepäin suussa puhuessasi.
  6. Pidä huoli, että käytät syvähengitystä puhuessasi. Pinnallinen hengitys ilmenee usein ns. huohotuksena mikrofonipuheessa. Varsinkin puheen alussa hengitysäänet saattavat korostua.
  7. Puhu mikkiin kohtisuoraan.
  8. Pidä kiinni mikrofonin varresta, älä ääntä keräävästä osasta.
  9. Älä puhu mikrofonille, vaan ihmisille yleisössä tai kuvittele kuulija esimerkiksi muutaman metrin päähän itsestäsi. Tällöin puheesi pysyy selkeämpänä.
  10. Käytä äänentoistoa aina kun se on mahdollista, niin se tulee tutuksi. Se myös säästää ääntöelimistöäsi. Jos kädessä pidettävä mikrofoni tuntuu oudolta, ota selvää voitko käyttää pääpanta- tai kaulusmikrofonia.
  11. Valmistaudu puhumiseen etukäteen, testaa tekniikka ja mikrofonin kuuluvuus ennen yleisön eteen menemistä.

Hyviä puheita!

”Mmää mitää mikrofonia tartte, mulla on kuuluva ääni!” –kommentin jälkeen on hyvin vaikeaa kertoa puhujalle, että ääni ei kannakaan ihan takariviin asti.

Äänentoistoa on erittäin suositeltavaa käyttää aina kun se on mahdollista ja erityisesti silloin, jos tila tai taustamelu on suuri. Kun voit puhua normaalilla puhevoimakkuudella, ääntöelimistö ei rasitu turhaan ja voit puhua pidempiä aikoja väsyttämättä ääntäsi. Vaikka tunnet äänesi voimakkaaksi ilman äänentoistoa, yleisössä saattaa aina olla joku huonokuuloinen, jolle äänesi oma voimakkuus ei kuitenkaan riitä.

Mikrofonin käyttö voi tuntua aluksi oudolta ja tekniikkaa on hyvä myös harjoitella. Alle on kerätty lista asioista, joita äänen ammattilaisten mielestä tilanteessa olisi hyvä huomioida.

  1. Älä huuda mikrofoniin.
  2. Jos käytät voimakkaampaa ääntä, lisää etäisyyttä mikrofoniin.
  3. Vältä maiskuttelua (suun voi jättää kevyesti auki lauseiden välissä).
  4. Opettele mikrofonin kuljettamista kädellä pään kääntymisen suuntaan samassa tahdissa.
  5. Kuuntele tai pyydä jotakuta kertomaan, suhiseeko s liian etisenä. Opettele tässä tapauksessa siirtämään kielen kärkeä hieman taaksepäin suussa puhuessasi.
  6. Pidä huoli, että käytät syvähengitystä puhuessasi. Pinnallinen hengitys ilmenee usein ns. huohotuksena mikrofonipuheessa. Varsinkin puheen alussa hengitysäänet saattavat korostua.
  7. Puhu mikkiin kohtisuoraan.
  8. Pidä kiinni mikrofonin varresta, älä ääntä keräävästä osasta.
  9. Älä puhu mikrofonille, vaan ihmisille yleisössä tai kuvittele kuulija esimerkiksi muutaman metrin päähän itsestäsi. Tällöin puheesi pysyy selkeämpänä.
  10. Käytä äänentoistoa aina kun se on mahdollista, niin se tulee tutuksi. Se myös säästää ääntöelimistöäsi. Jos kädessä pidettävä mikrofoni tuntuu oudolta, ota selvää voitko käyttää pääpanta- tai kaulusmikrofonia.
  11. Valmistaudu puhumiseen etukäteen, testaa tekniikka ja mikrofonin kuuluvuus ennen yleisön eteen menemistä.

Hyviä puheita!

Optimaalinen äänenkäyttö

Palaa Vokoblogiin

Tämän artikkelin on kirjoittanut laulunopettaja / äänentutkija Tua Hakanpää. Tutustu Tuan toimintaan tarkemmin osoitteesta www.tuahakanpaa.info

Optimaalisella äänenkäytöllä tarkoitetaan äänen taitavaa ja tilanteen vaatimusten mukaista käyttöä niin, ettei ääni rasitu liikaa. Äänen optimaaliseen käyttöön liittyy nykykäsityksen mukaan seuraavat 7 ehtoa:

  • Äänentuottoon osallistuvilla anatomisilla osilla (kuten kurkunpää, rintakehä, leuka, kieli jne.) on äänenkäyttäjä-spesifinen tasapainotila, joka voidaan usein optimoida äänentuottoon
  • Tämä tasapainotila ei koskaan saisi olla ääriasennossa niin että se sallii liikkeen (tasapaino) tilasta vain yhteen suuntaan
  • Optimaalisen äänenkäytön löytämiseksi on etsittävä äänentuottomekanismista sellaiset (yksilölliset) tasapainotilojen yhdistelmät, joiden avulla ääni saadaan toimimaan mahdollisimman tehokkaasti
  • Äänentuottoon liittyy luonnollisena osana värähtelevä liike tasapainotilan ympärillä. Taloudellinen ja tehokas ääni käyttää hyväksi biomekaanisia ja akustisia värähtelyliikkeitä (resonansseja) välttääkseen lihasten kuormittumista
  • Kantoaaltomodulaation periaatteiden mukaisesti ääntä tulisi harjoittaa värähtelyominaisuuksien mukaan siten, että ääniaaltoa vähiten turmelevat asetukset tulisi omaksua ensin; vokaalit & prosodiikka – soinnilliset konsonantit – soinnittomat konsonantit
  • Muutosprosessin tulisi olla samankaltainen kuin lapsilla äänen kehityksen vaiheessa: autonomisten refleksisten toimintojen ja säädeltävien toimintojen mukauttamista
  • Äänenkäytön opiskelu tapahtuu ensisijaisesti havainto-motorisena oppimisena (Titze 2012)

Ääni on yhtä yksilöllinen kuin sormenjälki. Oma ääni pitää opetella tuntemaan, jotta sen käyttöä olisi mahdollista optimoida. Äänenlaatua parannettaessa on hyvä omaksua tiettyjä rutiineja kuten lämmittely- ja palautteluharjoitukset, jotka auttavat äänentuottolihaksistoa pysymään kunnossa. Tutkimuksessa on myös saatu viitteitä siitä, että äänenavausta rutiinisesti tekevillä äänenavaus auttaa ääntä pysymään kunnossa ja soimaan heleämmin. Vastaavasti ihmisillä, jotka eivät tavallisesti äänenavausta tee tätä vaikutusta ei ole niin selkeästi nähtävissä. Taloudellista äänenkäyttöä on syytä harjoitella myös arkielämässä. Taloudellinen äänenkäyttö ei siirry osaksi arkipuhetta, ellei sitä sinne varta vasten siirrä. Samalla tavalla erinomaisen laulutekniikan omaava henkilö saattaa laulaa kuin enkeli, mutta puhua kuin varis, vaikka äänentuoton fyysiset periaatteet toimivat tismalleen samalla tavalla puheessa ja laulussa. Hyvä laulutekniikka on kuitenkin kohtalaisen vaivattomasti siirrettävissä puheeseen ja hyvä puhetekniikka lauluun. Tekniikan integroiminen täytyy vaan tehdä tietoisesti ja mahdollisesti siinä voisi myös käyttää puhe- tai lauluopettajan apua asioita nopeuttamaan.

Äänianatomia ja äänifysiologia

Palaa Vokoblogiin

Tämän artikkelin on kirjoittanut laulunopettaja / äänentutkija Tua Hakanpää. Tutustu Tuan toimintaan tarkemmin osoitteesta www.tuahakanpaa.info

Äänianatomialla tarkoitetaan äänentuottoon osallistuvien luitten, lihasten, sidekudosten, rustojen ja jänteiden muotoa ja rakennetta sekä näitten suhdetta toisiinsa. Äänifysiologialla taas tarkoitetaan näitten rakenteiden toimintaa ja liikeratoja sekä pyrkimystä hahmottaa kehon toimintaa kokonaisuutena.

Äänentuoton voi karkeasti jakaa kolmeen peruspalikkaan, jotka ovat:

1) Äänen energia – ilma – hengitys

2) Äänilähde – kurkunpää ja äänihuulet

3) Äänen muokkaus – Ääntöväylän onkaloiden muokkaus, resonanssi ja artikulaatio.

Ääni, jonka korva havaitsee, on ilmanpaineen vaihtelua. Ääni liikkuu siis ilmassa kompleksisena paineaaltona, jonka amplitudia (voimakkuus) ja frekvenssiä (taajuus) ihminen pystyy säätelemään muokkaamalla kehon toimintoja toivotun laisen äänen suunnassa. Hengitys on äänen bensa. Riittävä energiantuotanto on äänen kuuluvaksi saattamisen kannalta ehdoton edellytys. Jotta hengitys onnistuu näppärästi, tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti on syytä kiinnittää huomiota asentoon, vatsan-, selän- ja lantionpohjan lihasten toimintaan, rintakehään ja pallean, suun, nenän ja kurkun toiminnan vapauteen. Hengityksessä suositaan kokonaisvaltaista hengitystä, jossa koko hengityselimistö on käytössä.  Happea otetaan siten, että pieneen asiaan riittää pieni hengitys ja pitkään fraasiin hengitetään enemmän, jotta asia saadaan esitettyä yhdellä uloshengitettävällä ilmapatsaalla. Hapenottoa voi myös rytmittää siten, että pitää asiasisällönkannalta tärkeää asiaa ennen nk. dramaattisen hengityspaussin.

Ääni ts. ilmanpaineen vaihtelut tehdään kurkunpäässä sijaitsevien äänihuulten muotoa ja avautumis/sulkeutumis tiheyttä muuttamalla. Äänihuulet ovat viidestä eri kudosmateriaalista muodostuneet poimut, joista ainoastaan alin osa (kilpirusto-kannurustolihas) liikkuu suoraan lihastyöllä. Päällimmäiset kerrokset liikkuvat välillisen lihastyön, sekä fysiikan lakien (Bernoullin efekti – virtausmallit) yhteistoiminnan tuloksena. Ääniaallon frekvenssiä ja amplitudia voi muokata äänihuulitasolla pidentämällä tai typistämällä äänihuulia, laskemalla ja nostamalla kurkunpäätä käyttäen kurkunpään ulkoisia lihaksia, sekä kiristämällä tai löysentämällä kurkunpään sisäisten lihasten toimintaa, jolloin ääneen syntyy enemmän tai vähemmän hälyä ja jolloin ääni voi olla enemmän tai vähemmän puristeinen tai vuotava. Äänilähteestä erkaneva ääni on kuitenkin vielä vain pörinää ja mahdollisia taajuuden ja voimakkuuden vaihteluita. Puheäänteiksi, vokaaleiksi ja konsonanteiksi se muokataan vasta ääntöväylässä.

Äänen muokkaus tapahtuu ääntöväylässä, jossa ääntöväylän onkaloiden pehmytkudoksia liikuttelemalla ilmapatsaan muotoa edelleen jalostetaan puheen tai laulun suunnassa. Ääntöväylässä etenkin äänen voimakkuutta on mahdollista muokata keskeisellä tavalla avaamalla äänen ulostuloaukkoa ja tiivistämällä nielun seinämien kudoksia. Äänen taajuutta pystyy niin ikään muokkaamaan vielä ääntöväylässäkin, joskaan ei samalla tavoin kuin äänihuulitasolla. Ääntöväylässä äänentaajuus muuttuu mikrointervallitasolla kurkunpään ja huulten välistä tilaa pidentämällä tai typistämällä. Ääntöväylän keskeisin rooli liittyy kuitenkin vokaalien ja konsonanttien muodostamiseen. Asettamalla äänihuulista ulospäin pyrkivälle äänipatsaalle erilaisia esteitä ja reittejä suu- ja nenäonteloiden muotoja muuttamalla ääneen saadaan puheäänteiksi tunnistettavia elementtejä. Puheäänteet tunnistetaan sekä formanttitaajuuksien suhteiden mukaan, että erilaisista hälyäänteistä.