Hengitystekniikka laulussa

Tämän artikkelin on kirjoittanut laulunopettaja Tero Ikävalko. Alkuperäinen artikkeli sekä muita hyödyllisiä lauluun liittyviä artikkeleja on luettavissa Teron sivuilta: www.teroikavalko.fi


Hengitystekniikka on monien laulunopettajien yksi tärkeimpänä pitämistä laulutekniikan osa-alueista, mutta miksi?

Perusteluja tutkimuksista:

  • Sisäänhengityksessä pallean laskeutuessa alaspäin laskeutuu myös henkitorvi kohdistaen kurkunpäähän alaspäin suuntautuvaa vetoa (Macklin 1925). Tällä on teoriassa positiivinen vaikutus ääneen.
  • Keuhkotilavuus vaikuttaa äänihuulisulkuun äännön aikana tyypillisesti siten, että mitä suurempi keuhkotilavuus on, sitä etäämmällä äänihuulet ovat toisistaan äännön aikana (Iwarsson ym. 1998). Hengitys vaikuttaa siis äänen laatuun.
  •  Keuhkotilavuus vaikuttaa kurkunpään korkeuteen äännön aikana (Iwarsson & Sundberg 1998). Hengitys vaikuttaa siis äänen sävyyn ja ääntöväylän akustiikkaan.
  • Keuhkotilavuuden kasvu ja pallean laskeutuminen saavat henkitorven laskun myötä mekaanisesti aikaan äänihuulten kiinnityskohtien lähentymisen ja näin ollen äänihuulikudoksen löystymisen ja muutoksen sävelkorkeudessa (Sundberg, Leanderson & von Euler 1988).
  • Hengitystapa vaikuttaa kehon asentoon ja näin ollen esimerkiksi kurkunpään korkeuteen (Iwarsson 2001).

  Tyypillisiä laulupedagogiikan piiriin kuuluvia ajatuksia:

  •  Sisäänhengitys valmistaa kehon ääntöä varten.
  •  Sisäänhengitys rentouttaa ja avaa kurkkua.
  • Pallean laskeutuessa sisäänhengityksen aikana alaspäin, saadaan uloshengityksen kontrolliin käyttöön lihaksia, jotka ovat kauempana kurkunpäästä. Näin hyvä hengitystekniikka vähentää kurkunpäähän säteileviä lihasjännityksiä.
  • Pallean laskeutuminen laskee kurkunpäätä, mikä vaikuttaa äänen sävyyn ja käyttäytymiseen. Tämä on joskus toivottava asetus, mutta ei aina. 

Jokaisen keho on yksilöllinen. Toisella saattaa toimia paremmin hieman erilainen hengitystapa kuin jollain toisella. Hyvänä lähtökohtana on ns. perushengitystekniikkaa, joka pyrkii hyödyntämään koko hengityselimistöä rennolla tavalla. Ajatuksena on, että hengitys on ääntöjen välissä tapahtuva rentoutus, joka pitää huolen siitä, että ylimääräistä jännitystä ei pääse kertymään kurkun alueelle.Sisäänhengityksen aikana sisäänhengityslihakset aktivoituvat ja laajentavat rintaonteloa ja näin ollen keuhkojen tilavuutta. Sen seurauksena ilmaa alkaa virtaamaan keuhkoihin. Uloshengityksessä uloshengityslihakset aktivoituvat ja pienentävät keuhko-ontelon tilavuutta, jonka seurauksena ilmaa poistuu keuhkoista. Sekä sisään- että uloshengityksessä vaikuttaa myös keuhkoja ympäröivien rakenteiden elastisuus, jonka johdosta usein uloshengityksen alussa ei tarvita lihastyötä, koska laajentunut rintaontelo pyrkii automaattisesti palautumaan takaisin tasapainotilaansa.Tärkeimmät sisäänhengityslihakset ovat pallea ja uloimmat kylkivälilihakset. Tärkeimmät uloshengityslihakset ovat vatsalihakset ja sisemmät kylkivälilihakset. Sisäänhengityksessä uloimmat kylkivälilihakset laajentavat keuhkoja vaakatasossa ja pallea alaspäin. Kylkivälilihakset sijaitsevat nimensä mukaisesti kylkiluiden välissä. Pallea kiinnittyy alimpiin kylkiluihin, selkärankaan ja selän puolelta niinkin alas kuin lantioon asti. Aktivoituessaan se painaa vatsaonteloa kasaan tehden tilaa keuhkoille.Kokonaisvaltaisessa perushengityksessä pyritään siihen, että sisäänhengityksellä keuhko-ontelo laajenee sekä vaakatasossa että pystytasossa alaspäin. Vaakatason laajeneminen näkyy kylkien liikkumisena ja rintakehän leviämisenä. Alaspäin laajeneminen näkyy kevyenä vatsan, alaselän ja alakylkien ulospäin liikkumisena.  Näistä vatsan ulospäin työntyminen on yleensä selkeimmin nähtävissä, mutta hengitys on tärkeä aistia myös selän puolella ja alakyljissä.Tarkemman hengitysmekanismin ja hengityslihaksiston kuvauksen tarjoaa mm. Laukkanen ja Leino (1999), Titze (2000) ja Koistinen (2003).


LÄHTEET:

  1. Iwarsson, J., 2001. Effects of inhalatory abdominal wall movement on vertical laryngeal position during phonation. Journal of Voice, 15(3), pp.384–394.
  2. Iwarsson, J. & Sundberg, J., 1998. Effects of lung volume on vertical larynx position during phonation. Journal of Voice, 12(2), pp.159–165.
  3. Iwarsson, J., Thomasson, M. & Sundberg, J., 1998. Effects of lung volume on the glottal voice source. Journal of voice : official journal of the Voice Foundation, 12(4), pp.424–33.
  4. Koistinen, M., 2003. Tunne kehosi, vapauta äänesi: äänitimpurin käsikirja ; käytännönläheinen opas laulajille, kuorolaisille, kuoronjohtajille ja kaikille oman äänensä vapauttamisesta ja kehittämisestä kiinnostuneille, Sulasol.
  5. Laukkanen, A.M. & Leino, T., 1999. Ihmeellinen ihmisääni: äänenkäytön ja puhetekniikan perusteet, arviointi, mittaaminen ja kehittäminen, Gaudeamus.
  6. Macklin, C.C., 1925. X-ray studies on bronchial movements. American Journal of Anatomy, 35(2), pp.303–329.
  7. Sundberg, J. and Leanderson, R. and von Euler, C., 1988. Activity relationship between diaphragm and cricothyroid muscles. STL-QPSR, 29(2-3), 83–91.
  8. Titze, I.R., 2000. Principles of voice production, Iowa City: National Center for Voice and Speech.
Close Menu