Top 3 asiat helppoon, kuuluvaan ja kestävään ääneen

Tämän artikkelin on kirjoittanut puhetekniikan ja vokologian professori Anne-Maria Laukkanen, Tampereen yliopisto

 

Summaisin seuraavalla tavalla:

MITKÄ TUNTEMUKSET KERTOVAT, KUN TOP 3 TOTEUTUVAT?

– Pieni paine lantionpohjassa ja alaselässä – pallea on riittävän alhaalla

– Pieni mukava venymisen tunne keskivartalossa ja kannattelun tunne core-lihaksissa (kuin taluttaisit eri suuntaan vetävää koiraa) – tuki toimii.

– Kurkku, nielu: tuntuu samalta kuin sisäänhengityksessä = avara, ei muuta

– Ääntöväylä: äänivärähtelyt tuntuvat etukitalaessa ja ’maskissa’ (nenän rustot ja poskien luut)

TOTEUTUMISTA AUTTAVAT PERIAATTEET

– kiireettömyys, suorastaan meditatiivisuus harjoituksia tehdessä (ääniharjoitukset eivät ole suorittamista, vaan etsimistä, tuntemusten tiedostamista ja sallimista)

– syvähengitys tapahtuu, kun vatsalihasten sallii rentoutua

– leuka, kielenkanta, nielu ja kurkunpää rentoutuvat, kun sallit kurkkua kurovan suojauksen pudota

– ääntely on nautinto (ääniharjoitukset eivät saa tuntua pahalta, eikä omaa ääntä saa pelätä ja pienentää ja muotoilla sitä, vaan antaa tulla. Äänenharjoitustraditiossa on käytetty joskus kuvausta: Hyvä puhe tulee kuin lapselta pissa. Siis vapaasti, vuolaasti, pakottomasti.)

Mikä auttaa pitämään yllä sitä, minkä ehkä hetkellisesti tavoittaa jossain harjoitteessa? Mikä auttaa harjoituksen siirtymistä puheeseen (ja lauluun)?

Ääntö, puhe ja laulu tapahtuvat lihasten avulla. Lihakset oppivat hitaasti, ne tarvitsevat hyvin paljon toistoja. Tärkeintä on, että tunnistaa nuo top 3 asiat ja etsii niitä yhä uudelleen, joka päivä, useita kertoja päivässä – sekä ilman ääntä että äänen kanssa, lyhyitä aikoja kerrallaan. Usein käy niin, että vaikka harjoituksessa tavoittaa syvähengityksen, niin huomaamattaan päästää siitä irti heti, kun alkaa puhua tai laulaa, pallea pääsee ylös liian nopeasti, kurkunpää nousee, ilmaa karkaa ulos liian vauhdikkaasti ja puhuja alkaa saattaa ääntä ulospäin aktivoimalla puhalluslihaksia (koska muuten paine ei tässä tilanteessa riittäisi äänen aikaansaamiseksi). Niinikään usein käy niin, että vaikka harjoituksessa tavoittaa alaleuan rentouden ja leukojen riittävän etäisyyden toisistaan ja kielen etisyyden, niin kun alkaa puhua, rupeaakin vanhan tavan mukaan jännittämään leuan ja kielenkannan lihaksia ja ’muotoilemaan’ puhetta. Näiden asioiden tunnistaminen auttaa eteenpäin. Esteenä on usein se, että me pyrimme aina pääsemään helpolla. Tällöin me tulemme puheessa usein paradoksaalisesti tehneeksi asioita vaikeammin, kuormittavammin. Tarkoitan tällä sitä, että esimerkiksi kireästi ja narisevasti puhuminen voi tuntua kaikkein helpoimmalta, koska siinä äänentuottoon tarvittavaa ilmaa säädellään kurkunpään pienillä lihaksilla isompien hengityslihasten sijasta.

Helpon ja tehokkaan toiminnan siirtymistä harjoituksista puheeseen ja lauluun helpottaa se, että mahdollisimman pian sen jälkeen, kun nämä top 3 löytyvät harjoitteissa, niitä aletaan välittömästi etsiä myös harjoitteiden lomassa toistelemalla sanoja, lauseita, ja lukemalla (tai laulamalla) tekstejä.

Äänen harjoittaminen tapahtuu parhaiten ja tehokkaimmin ammattitaitoisen opettajan avulla, sillä me olemme niin tottuneita omiin tapoihimme toimia, että meidän on vaikea tunnistaa, milloin jokin osa kehosta on ylijännittynyt, ja milloin vaikkapa leuan tai kurkunpään laskeutuminen on riittävän suurta (tai liiallista). Opettaja kuulee, näkee ja pystyy palautteellaan ohjaamaan harjoituksia, jotta ne toteutuvat oikein ja niistä on todellista hyötyä.

Lisää puheesta, äänestä ja harjoittamisesta löydät esimerkiksi kirjasta ’Ihmeellinen ihmisääni’ (Anne-Maria Laukkanen & Timo Leino, Gaudeamus 1999).

Close Menu