Tämän artikkelin on kirjoittanut puhetekniikan ja vokologian professori Anne-Maria Laukkanen, Tampereen yliopisto.
Äänen tuki tarkoittaa ilmanpaineen ja ilmavirtauksen säätelyä äännön aikana hengitys- ja vartalon tukilihaksilla. Silloin kurkunpään lihasten vastuu tässä tehtävässä pienenee.
Tuen käsite ymmärretään helposti väärin. Äänen tuki ei tarkoita sitä, että pinnallisia vatsalihaksia tietoisesti jännitettäisiin siten kuin esimerkiksi puhaltamisen yhteydessä. Tuki tarkoittaa päinvastoin sisäänhengitystilanteen säilyttämistä mahdollisimman pitkään äännön aikana. Pallea pyritään pitämään alhaalla mahdollisimman kauan eli sen nousua pyritään jarruttamaan. Tukeen liittyvät vartalon tuntemukset ovat enemmänkin sitä, että kudokset venyttyvät sisäänhengitetyn ja sisällä säilytetyn ilman vaikutuksesta kuin että lihaksia jännittämällä ilmaa pyrittäisiin pusertamaan ulospäin.
Harjoituksia tuen etsimiseksi
- Aloita automaattisesta sisäänhengityksestä. Kun saat sisäänhengityksessä pienen paineen tunteen lantionpohjaan ja venyttymisen tunteen vartaloon, säilytä se tilanne ja ilma keuhkoissa mahdollisimman pitkään. Sihise ilma hitaasti ulos s:llä. Tee sama vokaalilla, esimerkiksi y:llä. (Pidä ylä- ja alaleuan takahampaat irti toisistaan ja leuka rentona, vaikka huulet menevät törrölleen.) Voit mitata sihinän ja vokaaliäännön kestoa. Naisten keskiarvo on 25 sekuntia, miesten 35 sekuntia (johtuen siitä, että miehet ovat keskimäärin fyysisesti kookkaampia ja siksi keuhkotilavuus on suurempi).
- Kävele rauhallisesti ja laske mielessäsi sisäänhengityksen aikana esim. 1-6. Pidä sisään hengitetty ilma keuhkoissa seuraavat kolme askelta ja laske sitten keuhkot tyhjiksi pienellä sihinällä seuraavien kuuden askeleen aikana. Kokeile pidentää uloshengitysvaihetta useamman askelen verran. Voit jatkaa tätä harjoitusta laskemalla ääneen lukuja sen uloshengitysvaiheen aikana, tavoitellen aina isompiin lukuihin ehtimistä. On tärkeää, että pieni paineen tunne tuntuu lantionpohjassa koko ajan eikä kurkussa puolestaan tunnu miltään, ääni ei muutu narisevaksi tms.
Jos pinnallisia vatsalihaksia aktivoidaan tietoisesti äännön aikana, se saa äänihuulet pusertumaan tiiviimmin toisiaan vasten (ponnistusrefleksi). Tällainen kuormittaa äänihuulia. Jos hengityslihakset eivät ota vastuuta ilmanpaineen ja –virtauksen säätelystä äännön aikana (=tuki), kurkunpään lihakset joutuvat sen tekemään. Silloin ilman virtausta hidastetaan puristamalla äänihuulia toisiaan vasten. Äänestä tulee tiukka, usein nariseva.
Ilmanpainetta tarvitaan, jotta ääntä ylipäätään syntyisi, ja ilmanpainetta tarvitaan enemmän, kun halutaan voimakkaampaa ääntä tai lauletaan korkeammalta. Silti tätä voimaa kannattaa etsiä ajatellen lantionpohjan ja alaselän paineen tunnetta: Mitä voimakkaampaa ja korkeampaa ääntä haluaa, sitä voimakkaampaa paineentunnetta lantionpohjassa ja alaselässä kannattaa etsiä. Tällä tavalla voidaan estää ’ylisuorittaminen’, ponnistusrefleksinomainen äänen voimistaminen.